Näytetään tekstit, joissa on tunniste seksuaalisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seksuaalisuus. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, elokuuta 19, 2014

Karl Ove Knausgård. Taisteluni. Neljäs kirja


 Kuvakaappaus televisiohaastattelusta

 Knausgårdin  Taisteluni on  kuin  telkkarisarja, siihen jää koukkuun, tai sitten ei.  Minä vierastin  aluksi Knausgårdin tapaa   kirjoittaa ( liian paljon  arjen tylsiä  yksityiskohtia,  tyhjäkäyntistä  replikointia, pitkäpiimäistä  toistoa jne.).    Taisteluni ensimmäinen kirja  jäi minulta kesken,  mutta  luettuani   sarjan toisen  kirjan,  jäin koukkuun ja rupesin odottamaan    kolmatta  suomeksi käännettyä "tuotantokautta."    Hahmo  Karl Ove oli  tullut minulle tutuksi, aloin  pitää hänestä   ja   hänen    tavastaan ilmaista  itseään. 

 Minua miellyttää se, että  Knausgård  kirjoittaa ilman  ironiaa ja  vilpittömän  konstailemattomasti omasta elämästään.  Se tuntuu  raikkaalta  postmodernismin  jälkeen.  Varmaan samasta syystä  hänen  hänen   romaanisarjansa viehättää niin monia muitakin lukijoita.  

Kun Knausgårdin neljäs "tuotantokausi" ilmestyi  suomeksi  elokuussa 2014 ( suomentaja: Katriina Huttunen), löysin  suomennoksen tuoreeltaan kirjaston  pikalainahyllystä.  En  ryhtynyt  lukemaan  sitä heti, ensin  piti  blogata  J.M. Coetzeen Jeesuksen elämästä. Yöllä   tartuin  Knausgårdin  kirjaan.   En malttanut nukkua, kun piti saada tietää  miten  Karl Owen tarina jatkuu.  Seuraavana yönä  luin loppuun 534 sivuisen kirjan.

 Taisteluni neljännen kirjan  alussa Karl Ove on  18-vuotias.    Ylioppilaaksi  päästyään  hän   aloittaa     uuden elämän  epäpätevänä   opettajana    napapiirin pohjoispuolella pienessä kylässä, joka  sijaitsee  samalla leveyspiirillä kuin  Kilpisjärvi Suomessa.   Hänellä on  selvät suunnitelmat tulevaisuuden suhteen.   Hän aikoo tehdä  pohjoisessa opettajan töitä   vuoden,  ja lähteä sen jälkeen Euroopaan.  Hän on päättänyt,  että hänestä tulee kirjailija. 

Kaikki kirjat joita  Karl Ove   lukee ja  ihailee,  mm. Jack Kerouacin Matkalla, Hubert Selbyn Päätepysäkki: Brooklyn, J.D. Salingerin  Sieppari  ruispellossa, Agnar Myklen Silmukka kuun sirppiin ja   Charles Bukowskin Postitoimisto, käsittelivät  samaa, kuten Knausgård  sanoo: " Ne kertoivat  nuorista miehistä jotka eivät  sopeutuneet  yhteiskuntaan vaan halusivat elämältä enemmän kuin rutiineja, enemmän kuin perheen, lyhyesti sanottuna nuorista miehistä jotka inhosivat porvarillisuutta ja hakivat vapautta. He matkustelivat, he ryyppäsivät, he lukivat ja he haaveilivat suuresta rakkaudesta tai suuresta romaanista." 

Karl Ove on 1980-luvun nuori mies, mutta  hänellä on samat haaveet ja halut kuin häntä edeltäneiden sukupolvien nuorilla miehillä.   Hänen suurin ongelmansa   on se,  että  hän  on vielä kahdeksantoistavuotiaana    sukupuolisesti  neitsyt.    Se  ei johdu siitä, että tytöt  eivät pitäisi hänestä.   He päästävät hänet   sänkyynsä, mutta hän ei pääse  neitsyydestään, koska  laukeaa ennen kuin  on   päässyt  tyttöjen sisään.   Siitä ongelmasta  hänen  ei voi puhua  kenenkään kanssa, koska häpeää sitä niin suuresti.  Kuusitoistavuotiaasta  asti   hän oli valehdellut   kavereilleen, että hänellä oli runsaasti   sukupuolisia kokemuksia. Hän uskoi että  kaverit uskoivat  hänen  kertomuksiaan niin kuin  hän uskoi heidän  kertomuksiaan  .  Kaikki valehtelivat seksistä  toisilleen sen kun kerkisivät.

 Yhdeksäntoistavuotiaana Karl Ove pääsee ongelmastaan eroon Roskilden  rockfestivaaleilla satunnaisesti tapaamansa tytön kanssa.   Tyttö kysyy häneltä, kuinka monen kanssa  hän  on ollut.   Hän valehtelee olleensa kymmenen kanssa, ja  tyttö  valehtelee olleensa kolmen kanssa.   Kuusikymmentäluvulla tytölle  kolme oli säädyllinen  seksikumppaneiden lukumäärä, mutta  että   vielä  kahdeksankymmentäluvullakin!   Kovin  hitaasti  seksuaalinen normisto muuttuu. 

 Kun  olin teini-ikäinen, tytön  suurin häpeä oli, jos hän ei ollut neitsyt,  sitä ei asiaa voinut tunnustaa kenellekään.    Kuusikymmentäluvulla  tuli seksuaalinen vallankumous, mutta ei se  tyttöjä' koskenut. He olivat huoria, jos heillä oli  ollut enemmän  kuin  kolme poikaystävää.

Olin  teini-ikäinen  viisikymmentäluvulla, jolloin  Angar Myklen romaani   Laulu  punaisesta rubiinista herätti kohua, ja vedettiin oikeuteen  Norjassa. Suomessa  se  takavarikoitiin nuorisoa turmelevana  teoksena.  Minä ehdin lukea ja   sen ja turmeltua ennen  takavarikointia.  Yhteiskunta  ja kirkko  vartoivat  tiukasi seksuaalisuuden ilmentymiä siihen     aikaan.   Oli pakko  oppia valehtelemaan  suojellakseen   identiteettinsä  syvintä ydintä, ettei  olisi joutunut  häpeään  ja  tuomituksi  poikkeavaksi.  Nuoret heijastivat yhteiskunnn jyrkkiä asenteita ja kapinoivat niitä vastaan.  

Suosittelen  Knausgårdin  Taisteluni neljättä kirjaa kaikille äideille, joilla on  teini-ikäisiä poikia, sekä kaikille teini-ikäisten poikien opettajille, kuin myös   teinikäisille pojille itselleen,  mutta tuskin he  jaksavat  lukea yli  viisisatasivuista  kirjaa, jossa  kerrotaan  muustakin kuin nuoren pojan  seksiongelmista,  kännäämisestä, pilvenpoltosta ja kamalista krapuloista.  Knausgård kertoo kiinnostavasti muun muassa  millaista on   opettajien ja  kyläläisten   elämä    napapiirin  takaisessa  pikkukylässä. 


Harmillisia virheitä 20.8.2014

Kirjoitin  eilen  sekä  Knausgårdin nimen että hänen kirjansa  nimen väärin.  Korjasin kirjoitusvirheet tänään.   Kirjan nimi on tietysti Taisteluni ja  Knausgårdin nimi Karl Ove, ei Owe.   Lukihäiriö  syynä ensimmäiseen virheeseen, toiseen virheeseen taas huolimattomuus.  Nimet  pitäisi aina tarkastaa. Kyllä harmittaa, että  en tehnyt sitä ennen julkaisemista.

Mitähän  Knausgård ajatteli, kun huomasi että   on   Taisteluni  neljännessä kirjassa  maininnutt  John Steinbeckin  romaanin  Eedenistä itään Hemingwayn  kirjoittamaksi?      Miksei  kukaan huonannut erehdystä oikolukuvaiheessa?  Vai eikö se ollutkaan tahaton lapsus?  Tällaisia mietin  kirjaa lukiessani.