Näytetään tekstit, joissa on tunniste linnut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste linnut. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, heinäkuuta 10, 2012

Kalasääskien perhe-elämää


Kalasääsken poikaset   tuulelta suojassa äidin siipien alla. Pienin poikanen on  pyrstön alla.  Äiti kutsuu isää.  Pitäisi saada jo  ruokaa. Pesä on  jossain  Viron  rannikolla lähellä rautatietä. Kuvat ovat livekameran kuvaa, joista olen ottanut ruutukaappauksia ja käsitellyt  niitä  Microsoftin Paint-ohjelmalla. 


Isä  tuo  kalan pesälle.  Tällä kertaa se on elävä kala.   Kun isällä on ollut  huono kalastusonni, se tuo päättömän   savustetun   lohen.  Minua kiinnostaisi tietää mistä se hakee savustettuja lohia.  Hyvin nekin lapsille kelpaavat.  

Kalasääskiperheessä  on selkeä työnjako. Isä kalastaa ja tuo  ruuan. Äiti ruokkii poikaset  ja vahtii pesää.  Pienin poikanen  saa ensimmäisenä ruokaa.  Se on oppinut pitämään  puolensa. Olin  aluksi huolissani  selviääkö se hengissä, kun  isommat poikaset sorsivat sitä ruuanjaossa. Nyt  ne ovat oppineet odottamaan omaa vuoroaan. Ne ovat  fyysisesti paljon kehittyneempiä kuin pienin poikanen. Niillä on jo sulkien alut, pienimmällä on untuvapeite. 


Kun poikaset  on ruokittu,  äiti  järjestelee pesää.  Se korottaa pesän laitoja, etteivät  poikaset pääsisi putoamaan.

Päivän työt on tehty. Lapset  nukkuvat ja äiti katselee auringonlaskua.


Molemmat vanhemmat aamulla.   Näyttäisi  siltä kuin neuvottelisivat mitä tänään syödään.  Isä  ei  kauan  pesällä  viivy,  sillä on niin paljon töitä perheen elättämisessä.  Äiti on kotirouva.



Tänä iltana kuva on sumea. Äiti ja isä tulivat yhtä aikaa pesälle, mutta isä  ehti karata kuvasta.  Kuvan sumeus johtuu siitä, että joku  poikasista kakki  livekameran  linssiin.  Poikasilla on  tarkoituksenmukainen kloaakkisysteemi. Ne sinkauttavat kakan  pesän  laitojen  ulkopuolelle  - ikäänkuin äiti olisi sanonut  niille, että omaa pesää ei sitten  liata.

Näin  kuluvat iltani. En katsele telkkaria, en kaipaa  jännitystä enkä romantiikkaa. Katselen  livekameran kuvaa netistä  sen jälkeen  kun olen palannut  palstalta puutarhatöistä.  On livekamera  auki päivälläkin, kun kirjoitan. Jos  kuuluu  erikoisempia ääniä, käyn vilkaisemassa  mitä pesällä tapahtuu.


Lisäys 11.7.  Youtubessa on paljon  videoita  perhe-elämän   alkuvaihesta.  Tässä yksi niistä.  Ensimmäinen poikanen on kuoriutunut. Äiti on lähtenyt pesältä ja jättänyt isän  lapsenkatsijaksi. Isä ei oikein tiedä mitä tekisi. Isän erottaa äidistä siitä, että isällä on leveä  nilkkarengas.





Täältä lisää  tietoa  ja  videoita pesän elämästä:


http://www.looduskalender.ee/en/taxonomy/term/50

Lisäys  12.7. Torstai ip. Hirveä tuuli.  Kamera lakkasi toimimasta. Veikö myrsky  kameran? Toivottavasti ei poikasia.


Myöhemmin torstai-iltana. Myrskyn jälkeen.   Kamera toimii taas. Kaikki kolme poikasta ovat tallella, ihan  märkinä.  Äiti istuu  jossain  yläpuolella  vahtimassa pesää.  Pyrstö   heilahtaa  silloin tälläin kamerassa tummana. Pesällä  on epätavallisen hiljaista, toistaiseksi. Toipuvat myrskystä.   ( Kuva alla, klikkaa isommaksi)





Lisäys 13.7.  Eilinen myrsky kalasääsken pesällä  YouTubessa.  Oli se niin kamala myräkkä, että huolestuin miten   pesälle ja poikasille käy.



Ja tässä  video josta näkyy miten hurjat paikat  pesällä oli  12. 7. 2012 kun  puunoksa lensi päin emoa.



torstaina, lokakuuta 07, 2010

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Varis

Pyörätelineiden luona tallustaa varis
kädet taskuissa. Luulee kai, ettei kukaan näe,
kun nostaa kalsareitaan ja itsekseen  nyökyttelee.


Juho Niemisen runo Varis kokoelmasta  Muovin kukkia,  ilmestynyt  tänä syksynä.   Niemisen kaupunkirunoja lukisin  pitempäänkin, mutta  kun   pitää  palauttaa kokoelma kirjastoon tänään.   Joku toinen  on tilannut  sen.  


Takakannessa kerrotaan, että  Juho Nieminen on voittanut kolme kertaa Helsingin Poetry Slam -mestaruuden.   En tiedä   onko hän esittänyt  lavoilla  tämän  kokoelman runoja.  Ne toimivat  hyvin  paperilta luettuna.   Kun  kuuntelee runoa live-esityksenä, paljon menee  korvien ohi hukkaan. Mieleen jää vain runon tunnelma.


Niemisen   kokoelman   arvioinnin voi lukea  Kiiltomadosta.

torstaina, huhtikuuta 08, 2010

Vaihtoehto - valinnan mahdollisuus


Kaksi naarasta, yksi koiras ( klikkaa isommaksi)

Kevättä rinnassa ja vaikea valinta: kumpi noista kahdesta?

Valokuvatorstain tämän viikon haaste on vaihtoehto.

lauantaina, helmikuuta 27, 2010

Rykelmä

Viime vuonna Aurinkolahdella.

Valokuvatorstain 156. haaste: rykelmä.

PS. Mikä on valokuva? Mikä on todellisuus? pohtii David Pogue The New York Timesissa, Photoshop and Photography: When Is It Real?

tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Kissa töissä




Kissa tuli töihin illalla Puotilan palstoille Sillä on hyvät metsästysmaat siellä. Paljon vesimyyriä. Se kuunteli korva tarkkana ja silmä kovana, kuuli rapinaa ojasta ja lähti liikkeelle. Näitä kissatyöntekijäitä saisi olla palstoilla enemmän, koska vesimyyriä on niin paljon, ettei yksi kissa niistä selvää tee. Viime kesänä ne söivät minulta perunat ja punajuuret. Ja syksyllä ( tai talvella) tulppanien sipulit.


Naakkojen tarkastuslautakunta saapuu paikalle.

Ne tulevat joka ilta tutkimaan mitä olen saanut aikaan palstalla. Eivät pelkää, vaan tulevat ihan liki, mutta heti kun otan kameran esiin, ne lehahtavat pakoon. Onnistuin saamaan ne luvaan illalla, kun kamera oli valmiina punavalkoisen kissan kuvaamisen jälkeen. Naakat eivät ole linssiluteita. Mutta kissa työnsi nenänsä linssiin, teki sen luultavasti pelkkää uteliaisuuttaan. Olen huomannut ennenkin, että kissoja kiinnostavat tekniset vempaimet, paitsi pölyimurit joita ne pelkäävät, koska ne pitävät sietämätöntä ääntä.

sunnuntaina, huhtikuuta 05, 2009

Isokoskelot ja Stallari

Isokoskeloiden  pariskunta  Vartiokylänlahdella palmusunnuntaina  (klikkaa kuva isommaksi). 
Naaraalla on  pörröinen   takatukka.

Otin  tänään  pyörän talviteloilta ja   lähdin katsomaan  miten  palstalla jaksellaan.  Ei näkynyt  vielä kevätkukkia, mutta  Moskovasta tuodon  rohtoyrtin     lehdenalut  vihersivät   menneen vuoden lehtien alta. 

 Mikä riemu ja vapaudentunen päästä pyörällä ajelemaan. Ei tarvitse  olla riippuvainen metron ja bussien aikatauluista.   Mutta  lukeminen jää  vähemmälle, kun pyöräillessä ei voi lukea.  

 Viimeksi olen lukenut metromatkoilla Juha Ruusuvuoren Stallarin. Oikeampi nimi  sille olisi  Opportunisti.    Kirja on vankalla ammattitaidolla tehty ja  siinä  on hyvä veto, mutta  ei se  minua silti  koskettanut.  Tunteiden taso puuttui.  Ehkä opportuneisteilla  ei tunteita olekaan.  Ns.  luusereista saa särmikkäämpiä  kirjoja kuin  menestyneistä ihmisistä.   Ruusuvuori ruotii  muunmuassa Yleisradion  suomettumista.   Samaa   asiaa sivuttiin    hiljattain päättyneessä tv-sarjassa Uutishuone.   Olikohan  Suomella  siihen aikaan muuta vaihtoehtoa   kuin  suomettuminen? 

 Minusta  70- luku  oli  ankea vuosikymmen.    Olin  silloin  vuorotellen pätkätyöläinen ja työtön.  En    osannut laulaa  poliittisia  lauluja, vaikka yritinkin olla kulttuurityöläinen,  eivätkä marxismi-leninismin  opinnotkaan  ottaneet sujuakseen. Minulla oli väärä tausta:  Siperiaan karkotetut isovanhemmat. 

lauantaina, huhtikuuta 04, 2009

Linnut


Lokit tulivat eilen.  Tuntui kuin ilma  olisi  avartunut, kun ne  kailottivat rannalla.  Minulle  lokkien tulo on aina merkinnyt  kevään tuloa,  merenrantakaupungissa kun olen elänyt lapsuuteni, nuoruuteni,   aikuisuuteni.    Heittelin  niille  leivänpalasia, että  saisin  niistä lähikuvan. Vaikeata  oli.    Vanha  mies   ärisi ohimennessään, että  tartteeko niitä  ruokkia. Miksi vanhat miehet ovat niin ärtyisiä täällä Aurinkorannalla?

Tänään tarttui radiosta korvaani  mustalaisromanssi, nuori mies lauloi:  " Ylhäällä lokki niin uljaana liitää, se nuoruuden innolla kauaksi kiitää ja aurinko sen  siipiä  hopeoi."   Romanssi päättyy  pessimistisesti, tulee mies,   ampuu lokin ja  laulu päättyy sanoihin:  " Toiveista jäljellä vain pettymys on."

 Yhtä  kurjasti käy  lokille   Tshehovin  näytelmässä  Lokki.    Vanha  kyyninen kirjailija saa aiheen pieneen kertomukseen: " järven rannalla  asuu nuori tyttö, joka rakastaa järveä kuin lokki ja on  onnellinen ja vapaa kuin lokki. Mutta  sitten tuli sattumalta mies, näki ja joutessaan huvikseen tuhosi  hänet kuten  tuon lokin." ( suom. Jalo Kalima).


En  tiedä onko   näistä linnuista tehty  lauluja ja näytelmiä. Eivät  tulleet  niin lähelle rantaa , että olisin  saanut niistä  kunnon kuvan.   Jos  joku  tunnistaa  mitä lintuja   ovat, niin kertokaa se minulle.