perjantaina, toukokuuta 04, 2012

Kevättä Puotilassa

Skilloja  Puotilan kartanon rinteessä.

 Minun  viljelypalstani  on tuon kartanon vieressä.  Rinne on   täynnä skilloja.  En saanut  sitä    sinisyyden määrää kuvaan.  Kartano   on muuten  myynnissä.  Siitä saisi kivan kesäasunnon, jos olisi miljonääri.

 Skillojen joukossa kasvaa  tällaista kukkaa. En tiedä  mikä on    kasvin nimi.  Jos joku tietää, niin kertokaa se  minulle. 

Pitäisi  näprätä blogin tekstialuetta leveämmäksi, etteivät kuvat menisi yli laitojen, mutta   kun  en ehdi.  Kevät on  täynnä  isoja urakoita: pitää   kunnostaa  palstaa,   pestä ikkunoita,  roudata  ongelmajätteitä  kierrätysautoon,  siivota, kasvattaa taimia, hakea  kuorikatetta ja multaa  puutarhaliikkeestä.  Jää kirjoittamiset ja  lukemiset vähälle.

 Yöpöydällä odottaa mahtava   keskeneräisten  ja lukemattomien kirjojen  pino:  Simone  de Beauvoirin  Toinen  sukupuoli ( uusi laitos),  William Jameksen Uskonnollinen kokemus,   Olga  Tokarczukin Vaeltajat,  Helena Ruuskan  elämänkerta  Marja-Liisa Vartiosta,  William  B. Burroughsin Koulutukseni, Jonathan Franzenin Epämukavuusalue ynnä muita.  Maatöiden  jälkeen olen  iltaisin niin väsynyt, että  nukahdan kesken lukemisen.




8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuntematon kasvi kuvassa on Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus).

Anita Konkka kirjoitti...

Kiitos tiedosta.

Raine Mäkinen kirjoitti...

Anonyymi on valitettavasti erehtynyt. Kyseinen Puotilan kasvi on kiurunkannus (Corydalis).

Anita Konkka kirjoitti...

Kiitos Raine tiedosta. Siitä onkin aikaa jo jokunen vuosikymmen kun keräsin 30 kasvia per kesä - tai ostin syksyllä kavereilta - ja yritin tunnistaa niitä Värikuvakasvion avulla. Opettaja piti kasvitentin syksyllä henk. kohtaisesti jokaiselle oppilaalle. Muistista on kadonnut, miten menestyin niissä tenteissä. Ehkä en kovin hyvin, kun en tuotakaan kasvia tunnistanut.

Liisu kirjoitti...

Kun luin tuon luettelon töistä, joita sinun pitää tehdä, iski valtava stressi minuunkin :)

En usko, että selviäisin noista tehtävistä. Hiki nousee pintaan kun ajattelen, mitä kaikkea sinulla on edessä työtä, työtä.. huh!

Minua odottaa aamulla tiskikoneen tyhjennys ja täyttö. Näen siitäkin jo painajaisia, kun kohta - toivottavasti - nukahdan.
Suren jo etukäteen, kuinka monta lehteä pääsisin eteenpäin kirjassa, jota nyt viimeksi olen lukenut.
Se on J.M. Cotzeen Pietarin mestari.

Luen sitä jo toiseen kertaan, sillä se on ollut kauan jo muiden kirjojen joukossa.

Hämmästyin jo sitäkin, kuinka paljon minulla on kirjoja, joita en ole lukenut kirjastosta lainaamieni takia.

Tein sellaisen radikaalin tempun, oli pakko tehdä, että palautin kaikki kirjat, enkä lainannut uusia. Nyt luen vain hyllyssä olevia, ja niitä riittää toiseenkin kertaan luettaviksi. Se käy jo työstä! :)

Liisu kirjoitti...

... tuosta Pietarin mestarista unohdin sanoa, että se on hyvin koukuttava. Aloitin sen ajatuksella, jaksaako tätä enää uudestaan lukea. Ennen kuin huomasin, se vetäisi mukaansa ja nyt olen jo puolessa välissä.

Siinä on kaksi asiaa, jotka kiinnostavat: 1. Pietari, 2.Dostojevski. Myös senaikuinen Venäjä (1800-luvulla). Olemmehan paljon liikkuneet Heinätorin liepeillä, käyneet Dostojevskin kotimuseossa. Ja onhan tuon vuosisadan Tolstoikin vaimoineen tulleet tutuiksi vaimon päiväkirjojen kautta.

Coetzee taitaa olla mielikirjailijani muiden mielikkien joukossa. Pidän hänen kirjoitustyylistään.

Anita Konkka kirjoitti...

Kaikkein kurjin kevättyö on ikkunoiden pesu, varsinkin korkeiden parvekelasien pesu. Viime vuonna se jäi tekemättä. Entiseen aikaan kulki ikkunanpesijöitä talosta taloon ja soittivat ovikelloa. He hoitivat homman nopeasti, eikä se maksanut paljon mitään. He olivat miehiä.

Pietarin mestari jäi aikoinaan kesken, en muista mistä syystä. Se on edelleen lukemattomien kirjojeni listoilla. Eilen sain kirjastosta Täydellisen paistin, jonka varasin ennen joulua. Se voitti Hesarin esikoiskirjapalkinnon viime syksynä. Sitä ennen lukemislistallani on Thomas Bernhardin Kellari, se on keskimmäinen osa hänen omaelämäkerrallsiesta trilogiastaan. Se on onneksi ohut kirja.

Kirjastosta kannattaa lainata paljon kirjoja. Se näkyy positiivisesti lainaustilastoissa.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi pahoittelee erehdystään. Tässäpä oiva muistutus siitä, että kaikkeen netissä liikkuvaan materiaaliin on syytä suhtautua varauksellisesti. Tahatonkin väärä tieto jää helposti elämään.