lauantaina, helmikuuta 05, 2011

Runeberg kärpäsenkesyttäjänä

"Aamutorttuni on syöty. Stenbäck kävelee vadilla ja tutkii murusia. Olen jättänyt sille hiukan hilloa vaikka yleensä kaavin kaiken tarkasti. Hyvä  eläintenkesyttäjä tietää että hänen on palkittava suojattinsa kun ne tottelevat häntä. Se on erityisen tärkeää tyhmien ja vastenmielisten eläinten,  niin kuin Stenbäckin kanssa. Siksi hillo.
    Mutta ryyppyäni se ei saa maistaa."


Sitaatti  on Erik Wahlströmin romaanista Kärpäsenkesyttäjä,  joka oli  Finlandia-ehdokkaana.  Minä olisin antanut sille Finlandia-palkinnon ja lisäksi Runeberg-palkinnon, jos se olisi ollut ehdokkaana, mutta  eihän minua ikinä mihinkään raatiin kelpuuteta omituisen kirjamakuni takia, onneksi.  Wahlströmin  fiktiivinen  Runeberg on  riemastuttavinta kotimaista proosaa, mitä  olen   aikoihin   lukenut.   Suosittelen kaikille jotka pitävät   kerronnan  rytmin,   näkökulmien ja aikatasojen  vaihtelusta ja  nopeista leikkauksista  sekä   älykkäästä huumorista.   Runebergin  elämä  ja  luonne  tulee kerrotuksi  monen henkilön ja  eläimen   näkökulmasta. 


 Wahström  on laskenut  Runebergin jalustalta ja tehnyt hänestä  elävän henkilön.  Minua  ei   Runeberg ole kiinnostanut ennen Wahlströmin  romaania.   Kuvatiedostoistani ei    löydy  ainoatakaan kuvaa  Runebergin patsaasta, vaikka  muuten  kuvaan  mielelläni  patsaita. Patsas  keskellä  Espaa on niin tylsä,  Runeberg pönöttää  papintakissa jalustalla ja    muusat seisovat  patsaan juurella. 




 Runeberginkadun kuva  sentään löytyi.  Kuvasin sen  Kirjailijaliiton ikkunasta joulukuussa.  Kärpäsenkesytäjässä on  muitakin henkilöitä,   jotka  ovat    saaneet  nimikkokadun  Töölöstä. On  Nervander, Cygnaeus  ja Stenbäck,  kärpänen jota  Runeberg kesyttää.  Lars Stenbäck  on  Runebergin ja/tai Walströmin  erityinen  inhokki,    runoilija  ja körttipappi Pohjanmaalta.  Hän lakkasi  herätyksen saatuaan kirjoittamasta runoja, niin suurena syntinä hän piti runoilemista.    Sivumennen  sanoen hän oli  isoäitini  isomummun serkku,   kaukainen sukulainen  ja siksi    hän puhuttelee minua - kärpäsenäkin.   Hänessä on jotain samaa kuin isoäidissäni. 


Hyvää Runerginpäivää ja  onnea   tämänvuotiselle  Runeberg-palkinnon saajalle Tiina Raevaaralle, jonka   voitokasta novellikokoelmaa  En tunne sinua vierelläni  en ole vielä lukenut, mutta aion lukea  heti  kun saan sen lainaksi kirjastosta. Hesari  luonnehtii häntä unenomaiseksi alitajunnan luotajaaksi  täällä.  Mukavaa   kun alkaa  olla muitakin alitajunnan luotaajia, ettei tarvitse olla  yksin oudokkina.  

7 kommenttia:

MathildaC kirjoitti...

Tässä sinulle Runeberg, till dagen ära.

MathildaC kirjoitti...

Unhohtui se linkki...
http://cameo-mathilda.blogspot.com/2011/02/jl-runeberg_05.html

anitak kirjoitti...

Kiitos kuvalinkistä. Ihan oikein Ruuneperille, että lokki paskoo sen päähän, kun se pyydysti tilhiä ja muita lintuja lanka-ansalla kuristamalla.

Ripsa kirjoitti...

Runeberg on vanhastaan minulle muistutus vaikeasta nuoruudesta. Suomen tunneilla olisi pitänyt innostua Vänrikki Stoolin tarinoista. En innostunut edes vaikka ope piti palopuheita kansallisrunoilijasta.

Maamme-laulukin on Suomen ihan turhaa glorifiointia. Puhumattakaan Saarijärven Paavosta. Mitä se Runeberg tiesi pienviljelijöiden elämästä? Ei taatusti mitään.

Protestoin. Voiko olla mahdollista että Stenbäck oli körtti ja sitä varten lopetti runoilun? Ei nyky-körteillä ainakaan ole mitään runoutta vastaan. Körtit ovat kunnon ihmisiä.

Anita Konkka kirjoitti...

1800-luvulla, Stenbäckin aikaan körttiläisyys oli erilaista kuin nykyään. Stenbäck lienee ollut äkkijyrkkä luonne, samaa maata kuin isoäitini.

Runeberg oli Saarijärvellä kotiopettajana köyhissä oloissa. Kotitaustakin oli köyhä, vaikka olivatkin säätyläisiä. Wahlström taustoittaa hyvin Runebergin sadismia. Ankea lapsuus tulee vasta krijan lopussa, hyvä niin.

Ripsa kirjoitti...

Aijjaa. Opetti ruotsia pienviljelijöiden lapsille? Ei kai? Mitäs sellaiset koulutuksella tekisivät?

Toisaalta kai se tämä Wahlström on tutkinut asian, tuskin sitä köyhää säätyläisyyttä olisi kirjassa ilman tietoa.

anitak kirjoitti...

R.opetti säätyläisten lapsia Saarijärvellä. Eivät kaikki säätyläiset olleet varakkaita siihen aikaan . Siinä sivussa tarkkaili kyläläistern elämää Tulevat kirjailijat ovat lapsesta asti syrjäläisiä, sellaisia jotka tarkkailevat tapahtunmia mieluummin kuin osallistuvat. Tiesi varmaankin köyhien elämästä enemmän kuin Paavot itse. Kannattaa lukea Wahlströmin kirja, se antaa paljon tietoa 1800-luvun elämästä ja kulttuurista.