lauantaina, huhtikuuta 03, 2010

Pääsiäisyön kissa

Hauskaa Pääsiäistä. Joyeuses Pâques. Happy Easter
toivoo Ninni ( Klikkaa kuva isommaksi.)

Lue Kaktuskissan legenda Raapimapölkystä.

Minä luen pääsiäisyönä W.B. Yeatsin runoja. Näin hän kirjoittaa kissasta ja jäniksestä ( ei pääsiäispupusta):

Kirjava kissa ja kesy jänis
syövät ja nukkuvat
lieteni luona
ja minuun ne katsovat kumpikin
turvaa ja neuvoa saadakseen,
kuin minä katson Sallimukseen.

Hätkähdän unesta miettimään:
mitä, jospa ne unohdan
syöttää ja juottaa,
tai ovi jää auki,
jänis karkaa ja tavoittaa
siloäänisen torven ja koiran hampaan.

Minun taakkani tuntisi raskaaksi
mies kaikessa säännöllinenkin,
mitää muuta voin,
hajamielinen narri tämmöinen,
kuin rukoilla Luojalta voimaa
tämän suuren vastuuni kantamiseen?

Tämä oli ensimmäinen Kahdesta narrin laulusta, suomentanut Aale Tynni. Oi, että rakastan Yeatsia! Kun luin hänen runojan kauan sitten ensimmäisen kerran, ne olivat minulle ihme ja ilmestys. Niiden jälkeen luin hänen päiväkirjansa, elämänkertansa ja kaiken mahdollisen mitä hänestä käsiini sain, ostin jopa Golden Dawn -tarokkikorttipakan, jolloista hän käytti päivittäin.

4 kommenttia:

jussilainen kirjoitti...

Hyvää Pääsiäistä Ninnille ja Anitalle!

Ripsa kirjoitti...

Ninni ei lennellyt Kyöpelinvuorelle, vaan tykkää mieluummin ottaa ja nukkua senkin ajan.

Tarina Kyöpelinvuoresta näyttää unohtuneen, eikä vanhoista piioistakaan juuri kukaan enää puhu mitään. Ajat muuttuvat ja kissat niiden mukana.

Anita Konkka kirjoitti...

Kuvissa Kyöpelinvuorelle lentävät kissat ovat mustia. Ninni on vaaleanoranssi, eikä minulla ole luutaa, vaikka muuten kävisin noita-akasta hyvinkin.

Eikös siellä Pohjanmaalla vanhat perinteet vieläkin elä, kun siellä poltetaan pääsiäiskokkoja noitien karkottamiseksi? Trullit eivät taida enää käydä navetoissa tekemässä pahoja taikojaan.

Anna Amnell kirjoitti...

Kissan haukotus on aito!

Näen mielessäni Anitan ja Ninnin ennemminkin kansanparantajina: mökin katosta riippuu tusinoittain yrttikimppuja kuivumassa, musta pata on koukussa takan avotulen yläpuolella, ja Anita hämmentää padassa valmistuvia lääkkeitä pitkällä puukauhalla, toisessa padassa kiehuu naapurin emännän mekko värjättävänä, Anitan omat vaatteetkin ovat tietenkin kasvisväreillä värjättyjä. Ninnillä on kuvaan sopivanvärinen turkki ja Anitalla tukka. Mökissä on turvekatto, jolla vuohi tepastelee syömässä mehukkaita kukkasia.

Tällaisia saattoivat olla ne kansanparantajat, joita uuden ajan oppineet lääkärit kadehtivat ja alkoivat syyttää noidiksi. He olivat sitä mieltä että esimerkiksi jauhetut lasinmurut auttavat paremmin lapsen vatsakipuihin kuin parantajanaisen keitokset.