maanantaina, kesäkuuta 30, 2008

Kotiseuturetki


Lippakioski Munkkiniemen aukiolla ( klikkaa kuva isommaksi). Kioski on ollut samalla paikalla ainakin 50 vuotta. Kun olin nuori, sieltä sai ostaa tupakkaa kappaleittain. Taustalla on Apinalinna, yksi kolmesta talosta joissa asui näyttelijöitä - heistä talot saivat nimensä. Apinalinnan alakerrassa on posti-posten, sen nimi ei ole muuttunut Itellaksi. Munkkiniemessä kunnioitetaan perinteitä. Ennen postia alakerrassa oli Raken rautakauppa, mutta se räjähti. Katselin tulipaloa lapsuudenkotini ikkunasta.

Simo (4.v) entisellä kotikadullani, jonka nimi oli Koulutie. Se ylennettiin Dosentintieksi joskus 60-luvulla. Muutin sieltä nelivuotaana Solnantien ja Munkkiniemen puistotien kulmataloon, jonka alakerrassa on nykyään videovuokraamo. Ennen siellä oli HOKin myymälä ja kadun toisella puolela Elannon myymälä. Asuin Munkkiniemessä 21 vuotta, neljässä eri osoitteessa. Se on minun kotiseutuni, jonne unissani aina palaan. Siellä minun juureni ovat. Kun on syntynyt ja kasvanut Helsingissä, on vahvasti identifioituntut siihen kaupunginosaan, missä on elänyt lapsuus- ja nuoruusvuotensa.
En ole käynyt Munkkinimessä viiteen vuoteen sen jälkeen kun muutin kaupungin toiseen laitaan, enkä olisi lähtenyt sinne nytkään, ellei Simo olisi ehdottanut että ajetaan nelosen ratikalla Munkkiniemeen syömään munkkeja. Mentiin rantakahvilaan, mutta ei siellä ollut munkkeja. Piti tyytyä donitseihin.

Nuoriso vietti iltaa Kalastajtorpan rannassa kuten ennenkin. Kjell Westö on kuvannut romaanissaan Leijat Helsingin yllä munkkalaisten nuorten elämää. Se ei ole siitä paljon miksikään muuttunut, kaljaa kenties juodaan enemmän, eikä rantakalliolla voi istua haaveilemassa, kun se on täynnä hanhenpaskaa.

perjantaina, kesäkuuta 27, 2008

Salaisuus


Kuiskaan sulle salaisuuden, älä kerro kenellekään!

Kuvassa Miina Äkkijyrkän vasikat Uutelassa, salaisuuksien metsässsä, kuvattu erittäin yksinkertaisella digipokkarilla. Odotan päivää jolloin saan paremman kameran, ehkä se toteutuu ensi viikolla.

Valokuvatorstain tämän viikon "haastesana" on kuiske. Minä käyttäisin mieluummin sanaa "aihe". Haaste tuntuu liian uhkaavalta, se tuo mieleen haastemiehet ja oikeustoimet.

tiistaina, kesäkuuta 24, 2008

Jussinpäivä

Tänään kaikkien jussien nimipäivä, se oikea juhannus ennen kuin siitä tehtiin liikkuva juhla.

Arkistojen kätköistä: Kuvassa maissifarmari Juhani Konkka. Hän tapasi joskus 50-luvun lopulla Nikita Hrutshevin Neuvostoliiton suurlähetystössä ja sai tältä kimmokkeen. Hrushev määräsi kolhoosit kasvattamana maissia, jotta Neuvostoliitosta tulisi yhtä kukoistava maissimaa kuin Yhdysvalloista. Hänen hankkeensa meni poskelleen. En muista miten meidän kolhoosissa Lummenen rannalla viljely onnistui, kuvasta päätelleen satoa saatiin, koska isä-jussin kädessä on maissintähkä. Kuvan on napannut isoveljeni Yrjö luultavasti ns. laatikkokameralla.

Isä-Jussi oli maahanmuuttaja. Hän muuttti Pietarin liepeiltä Toksovasta Suomeen vallankumouksen jälkeen 1919 viidentoista ikäisenä. Siihen aikaan maahanmuuttajia sanottiin emigranteiksi. Se kuulosti hienommalta kuin pakolainen. Hän kirjoitti 1940- luvulla suositun Kulkuri -trilogian, joka kertoo maahanmuuttajan sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajakirjallisuutta on ollut ennenkin, vaikka YLEN Näkökulmassa toisin väitetään.

Edelliseen postaukseeni liittyen vitsejä Stalinista voi käydä lukemassa Neuvostovitsit -sivulta.

sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008

Klovneista

Jotkut English Russia -sivustolla käyneet vierailijat ovat väittäneet, että Stalin oli klovni.
Väitteen todisteeksi arkistoista on löytynyt vieressä oleva kuva. Stalin näyttää pellennenää.

Käymälänpitäjä kirjoittaa blogissaan otsikolla Ilkeä klovni amerikkilaisen ja eurooppalaisen klovin eroista. Hän sanoo muunmuassa, että "ilkeä klovni on varmasti kaikkein alkuperäisin amerikkalaisen kulttuurin tunnuskuva. Se on Mcdonalds-ukkelin ja amerikkalaisen joulupukin henkinen sukulainen. Eurooppalaisessa sirkustraditiossahan klovni on yleensä pojimmiltaan surumielinen: melankoliselle ja vakavalle taiteilijapersoonalle ihmisten viihdyttäminen ja naurattaminen on raskasta työtä." Kannattaa lukea koko juttu kommenteineen.

Olen kirjoittanut kauan sitten venäläisestä klovnista, joka oli melankolinen. Se loikkasi länteen Neuvostovallan aikan ja meni pyskoterapiaan. Tekstin voi lukea täältä.

Lyhyt yö

Näkymä parveekkeelta etelään.
Kuunsilta Aurinkolahdella. Aurinko oli zeniitissä Kravun kääntöpiirillä.

Näkymä parvekkeelta pohjoiseen.

Otin kuvat viime yönä kahden aikaan. En päässyt nukkumaan, koska päivitin Vistan Service-pakettia, ja se kesti. Aloitin puoli yhdeltä ja lopetin puoli kolmelta. Edellinen päivitysyritys toista viikkoa sitten päättyi katastrofiin, kun käyttöjärjestelmä romahti. Koko systeemi piti asentaa uudelleen alusta alkaen. Jokainen joka on tehnyt sen, tietää millainen urakka se on.

Valokuvatorstain 96. haaste on Yötön yö. Kuten kuvista näkyy Helsingissä ei ole yöttömiä öitä. Unettomia öitä kyllä on. Viime yönä en ehtinyt nähdä yhtään unta. Kissa herätti kello viideltä aamulla niin kuin aina. Heitin sille pari silakaka ja kömmin takaisin nukkumaan.

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008

Juhannusaattona

Juhannus on meillä herttainen. Sataa. Rantakahvilassa on tyhjää.

Veneet seisovat Aurunkolahdessa. Niiden omistajat eivät tiedä miten viihtyisää on viettää sateista juhannusta veneessä. Sitä laskea ankkuriin jonkin saaren rantaan ja lukea kirjaa hytissä , kun sade ropisee kattoon ja vene keinahtelee hiljalleen. Minä luen tänä juhannuksena Henry Millerin ja Lawrence Durrellin kirjeenvaihtoa. Ikävävämpi juttu on se, että minulla ei ole venettä.

Juhannusruusuja Juhannusruusunkujalla, Taiteilijatalon pihalla.

Juhannusmystiikasta ja -perinteistä voi lukea Harmaasuden blogista. Viihtyisää juhannusta!

maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Bloomsday

Tänään on Bloomsday. Päivän sankari on Leopold Bloom, Dublinin Odysseus, jonka vaellusta kesäkuun 16. päivänä Joyce kuvaa
romaanissa Ulysses. Päivän kunniaksi otin kirjahyllystä Saarikosken suomennoksen ja luin Nausikaa-jakson ( sivut 339-375) jossa Bloom näkee rannalla ramman tytön ja masturboi. Kun nuorena luin Ulysseksen ensimmäistä kertaa, en ymmärtänyt mistä on kysymys. Joycen tajunnanvirtatekniikka kiinnosti siihen aikaan.

Seuraavassa lyhyt näyte Bloomin tajunnanvirrasta rannalla (merkkasin sen aikoinaan lyijykynällä, niin vaikuttavalta se minusta silloin tuntui):" Hep. Mikä tuo on joka tuossa lentelee? Pääskynen? Lepakko luultavasti. Luulee minua puuksi, niin sokea se on. Onko linnuissa mitään hajua? Metempsykoosi. Ne uskovat että ihminen voi muuttua puuksi surusta. Vaikeroiva paju. Hep. Siinä sitä mennään. Hullunkurinen pikku miekkonen. Missähän se mahtaa asustaa. Kirkontornissa tuolla. Luultavammin. Roikkuu kantapäistään pyhyyden hajussa. Messu tuntuu olevan ohi. Kuului kaikki tänne asti. Rukoile puolestamme. Ja rukoile puolestamme. Hyvä ajatus tuo toisto. Sama jutut mainoksissa. Osta meiltä. Ja osta meiltä."

Joycen romaanin voi aloittaa mistä jaksosta tahansa. Jos joku ei tiedä mistä aloittasi, häntä varten on seuraava testi Ulysseus- where should I start? ( via Nannygoat Hill)

Ylläoleva kuva on kaapattu Irlando-sivustolta.

PS. Eugen Schauman ampui Bobrikovin kesänkuun 16. vuonna 1904 eli saman päivänä saman vuonna jota Joyce kuvaa Ulsseksessa. Hän mainitsee Bobrikovin murhan romaanissa, mutta en ole löytänyt sitä sivua, eikä ole aikaa etsiä sitä, kun on niin paljon muutta tekemistä. Mutta jos joku teistä lukijoista sattuu tietämään millä sivulla se mainitaan, niin kertokoon sen minulle kommenttiosastossa.

lauantaina, kesäkuuta 07, 2008

Majakovskin selän takana

Itselleen ei ole tärkeää
olla pronssia
tai että sydän olisi - kylmää rautaa.
Öiseen aikaan mielellään soittonsa
naiselliseen
hellyyteen hautaa.

Kirjoitti Majakovski runossaan Pilvi housuissa ( suom. Arvo Turtiainen), mutta pronssiksi muuttui sai patsaan Moskovaan ja nimellensä aukion, jonka nimi muutettiin Triumfalnajan aukioksi, kun Neuvostoliitto romahti, mutta Majakovski seisoo yhä paikallaan. Kuva on kaapattu English Russia -sivustolta The Soviet Moscow - The City that they lost. (Klikkaa kuva isommaksi.) Saman sivuston kuvasuosikkejani ovat: Life at Russian village ja Submitted Shots ( erityisesti roskista dyykkaava joulupukki ja tietokonemummot).

Asuin toukokuussa 1987 kuvan taustalla olevassa Peking- hotellissa kaksi viikkoa ja aloitin romaanin Hullun taivaassa. Minulla oli sviitti ja komea kirjoituspöytä ikkunan ääressä. Majakovski seisoi selin minuun, käsi taskussa ja luki valomainoksia, jotka juoksivat vastapäisen talon kattolistassa. Kosmetiikkafirma mainosti Kukka-nimistä toalettivettä, Ocean-firma valtameren kalaa ja posti nopeaa ja varmaa palvelua. Käytössäni oli valkoinen Volga, autonkuljettaja ja tulkki. Moskovan kirjailijaliitto kustansi oleskeluni, se halusi näyttää miten hyvin heidän maassaan kirjailijoilla menee. Mutta romahduksen merkit olivat jo näkyvissä, vaikkei niitä kukaan osannut vielä silloin tulkita oikein.

Sen toukokuun lopussa yhdeksäntoistavuotias länsisaksalainen Matias Rust parkkeerasi Cessna-koneen Punaiselle torille kello kuuden aikaan illalla. Olin samaan aikaan ostamassa teeastiastoa Kirovin kadun posliinikaupassa, joka oli kivenheiton päässä Punaisesta torista. Olisinpa nähnyt niiden sotilaiden ilmeet, jotka seisoivat vartioimassa Leninin mausoleumin sisäänkäyntiä. Matias Rust oli lähtenyt Malmin lentokentältä suuntana Tukholma, mutta kääntynyt Suomenlahdella kohti itää ja lentänyt Moskovaan, eikä rajavartiosto huomannut mitään. Miten olisikaan voinut huomata, kun oli rajavartioston juhlapäivä rajavartiosotilaat pörrösivät Moskovan kaduilla ympäripäissään aamusta alkaen.

En ole ikinä jaksanut lukea Majakovskin poliittisia runoja ( Oodia Leninille jne.) mutta hänen hänen Pilvi housuissa säväytti minua nuorena, vieläkin muista ulkoa säkeitä, kuten:

Joskus otaksuin -
kirjat tehdään näin:
runoilija saapuu,
heti joku hölmö ylistäin
"mainiota!" huutaa.
Mutta kaikki tapahtuukin seuraavasti -
laulunhalun piristeeksi hiukan kävellään,
kunnes alkaa liikavarpaistua järki,
kunnes sydänliejukossa mulahtaa
mielikuvituksen tyhmä särki.
Riiminpäitä vingutellen keitellään
jonkinlaista satakieli-rakkaus lientä.

Pilvi housuissa on runo rakkaudesta, joka ei saa täyttymystään. Majakovskin sanoin:
Sydämeni toukokuu on vielä kokematta,
tämä on
sen sadas huhtikuu.

Hän tapasi muusansa Lili Brikin vuonna 1915 sen jälkeen kun Pilvi housuissa oli ilmestynyt ja muutti asumaan Lilin ja tämän aviomiehen Osip Brikin luokse ja teki itsemurhan vuonna 1930 , pettyi Liliin joka lakkasi vastaamasta hänen rakkauteensa, ja pettyi Neuvostoliittoon joka lakkasi vastaamasta hänen vapaudenunelmaansa. Lisää Majakovskista englanninkielellä tältä sivustolta, jolta löytyy minua kiinnostava tieto: vuonna 1923 Majakovski perusti Osip Brikin kanssa dadaistisen lehden LEFin.

PS 1. Lue Vierityspalkista miksi kannattaa linkittää.

PS 2. Lue Sirontaa keulassa- blogista mielenterveyslääkärin mietteitä nykymenosta.



torstaina, kesäkuuta 05, 2008