torstaina, elokuuta 14, 2008

Minä, vallankumous ja Jerofejev


Boris Kustodievin maalaus Venäjän vallankumouksesta

Yrttimaalta löytyi hauska meemi joka on kiertänyt blogeissa jo jonkin aikaa: 1. ota lähellesi kirja tai lehti 2. sulje silmäsi 3. haparoi sanoja kohti 4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle 5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie? 6. kerro se blogissasi 7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot.

Työpöydällä näppiksen vasemmalla puolella on Anna Ahmatovan Valitut runot ( suom. Marja-Leena Mikkola) ja oikealla puolella Viktor Jerofejevin romanai Hyvä Stalin ( suom. Jukka Mallinen) odottamassa kirjastoon lähtöä. Se on muuten kirja jonka aion ostaa omaan kirjahyllyyni, niin hyvä romaani se on.

Tökkäsin sormeni Anna Ahmatovan runojen väliin. Se osui sanaan "minä" (s.119, runo Muusa) eikä se vienyt mihinkään. Sitten tökkäsin sormen Jerofejevin kirjan väliin. Sormi osui sanaan "vallankumousta. " Ajatukseni vei tähän: Ilman vallankumousta isäni ei olisi paennut Suomeen, ei tavannut äitiäni eikä minua olisi syntynyt. Olen vallankumouksen lapsi.

Jerofejevin lause, josta sana "vallankumousta" on irroitettu, kuuluu kokonaisuudessan seuraavasti: " Kuitenkin juuri länsi auttoi Venäjän vallankumousta pääsemään jaloilleen, vahvistumaan, voittamaan kansalaissodan, hajottamaan venäläisen emigraation sirpaleiksi, tekemään Stalinista Hitlerin liittolaisen ja luovutti myöhemmin lähes kaikki venäläiset pakolaiset." (s. 127).

Minun lisäykseni: Suomi oli yksi näitä pakolaisten luovuttajia (inkeriläiset ja Leinon vangit).

Solzhenitsyn oli sitä mieltä että Venäjällä ei ole intellektuaaleja (kts. The Economistin artikkeli Russian intellectuals. The hand that feeds them). Arvelen että intellektuaalien puute on Stalinin perintöä, hänen aikanaan oli hengenvaarallista kuulua intelligentsiaan, silmälasipäisetkin olivat hänestä epäillyttäviä - lukeneet liikaa, ties mitä metkuja heidän päässään liikkui. Ihme kyllä Jerofejevin isä onnistui säilyttämään henkensä, vaikka työskenteli Kremlissä Molotovin lähimpänä apulaisena ja Stalinin henkilökohtaisena ranskankielen tulkkina. Hänellä ei varmaankaan ollut silmälaseja.


Hyvä Stalin -romaanin venäjänkielisen laitoksen kansi. Kuvassa Jerofejevin isä olkapäillään pikku-Jerofejev ja taustalla kierosilmäinen Stalin. Silmiä on retusoitu.

Jerofejevin isä ei ollut intellektuaali, hän oli diplomaatti, joka piti kirjailijoita sekoilijoina. Pojasta kasvoi kirjailija ja intellektuaali. Se koitui isän diplomaattiuran tuhoksi. Poika sai aikaan poliittisen skandaalin, kun hän vuonna 1979 toimitti ja julkaisi Andrei Bitovin, Fazil Iskanderin ja Jevgeni Popovin kanssa Metropol -nimisen kirjallisen antologian eli almanakan. Metropol- skandaalista enemmän MetroPol Madness -sivustolla, jossa on mm. otteita Neuvostoliiton kirjailijaliiton mielipuolisen kokouksen muistiinpanoista.

Jerofejev erotettiin kirjailijaliitosta, mikä merkitsi että hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia saada kirjojaan julkaistuksi Neuvostoliitossa, ja Jerofejevin isää painostettiin panemaan poika kuriin. Mikäli poika ei kirjoittaisi julkista katumuskirjettä, isä kutsuttaisiin kotiin Wienistä, jossa hän toimi diplomaattina. Isä uhrautui poikansa puolesta ja menetti sekä virkansa että asemansa nomenklatuurassa juuri kun oli nousemassa NL:n varaulkoministeriksi. Venäjällä lähiomaisten ja sukulaisten pelottelu ja painostaminen on vallanpitäjien vanha hyväksi koettu keino. Stalin pidätti läheisten työntekijöidensä vaimoja. "Hän odotti joka kerta kiinnostuneena millaisin koiran silmin he katsoivat häntä seuraavana aamuna, miten pehmeneivät, millä sanoilla pyytelivät vaimojensa puolesta," kertoi Jerofejevin isä.

Venäjän kirjallisuuden suuria teemoja on: isät ja pojat. Hyvä Stalin on kirja pojan suhteesta isään - ja vielä suurempaan isään eli Staliniin. " Tiedän: isäni on hyvä Stalin. Mikä tahansa perhe on kommunistinen solu. Isä on isäntä, hän rakastaa, hän vihaa. Stalin piti kaikkia venäläisiä lapsina, ja lapsiahan he ovat, " Jerofejev kirjoittaa.

Jerofejevin kirja ei ole muistelma eikä omaelämäkerta, vaikka henkilöt esiintyvät siinä nimillä joilla heidät tunnetaan ns. todellisuudessa. "Miksi kirjailijat kirjoittavat omaelämäkertoja? Mielestäni se on vaikea sairaus. Se on samanlaista kuin nimikirjaimiensa raapustaminen puistonpenkkiin....Omaelämäkerta on olemukseltaan typerä lajityyppi. Minulle riitti muutaman kymmenen omaelämäkerran lukeminen tajutakseni, etten ikinä kirjoita sitä," sanoo Jerofejev ja antaa kirjansa etulehdellä lukuohjeen: "Kaikki tämän kirjan henkilöhahmot ovat mielikuvituksen tuotetta, mukaan luettuna todelliset henkilöt ja itse tekijä.." Se tarkoittaa, että kirja on luettava fiktiona, se on enemmän kuin omaelämäkerta, se on sanataideteos. Venäläinen todellisuus on länsimaisin silmin nähtynä jo sellaisenaan fiktiota.

Loppukevennys: Boris Kustodievin maalaus Venäläinen Venus, joka ei liity aiheeseen, mutta on muuten vain niin herkullinen. Venäläiset rakastavat saunomista yhtä paljon kuin suomalaisetkin. Muutakin yhteistä löytyy, kuten kateus ja viinanjuonti.
(klik isommaksi)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Keskustan Akateemisessa myytiin muuten Jerofejevin Hyvää Stalinia muistaakseni kympillä, huomasin eilen kun kävin kiertelemässä. Itsekin sitä hypistelin - mukava tietää, että kirja on lukemisen arvoinen!

Anita Konkka kirjoitti...

Kiitos tiedosta, jos sitä kympillä myydään, niin kannattaa käydä hakemassa se sieltä pois.

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Poistin edellä olevan kaupallisen spämmin.