sunnuntaina, elokuuta 27, 2006

Kirjailija ja unet

Päivän sitaatti : […] ”unilla on tärkeä merkitys kirjoittamisessani. Romaanini Etusivun uutinen syntyi unesta ja myös Kunniakonsuli alkoi unennäöstä. Joskus samaistuminen romaanihenkilön kanssa menee niin pitkälle, että alkaa nähdä hänen uniaan eikä omiaan. Niin minulle tapahtui kun kirjoitin Loppuunpalanutta. Tuon unen symbolit, muistot ja mielleyhtymät kuuluivat niin selvästi romaanihenkilölleni Querrylle, että seuraavana aamuna saatoin mitään muuttamatta panna unen romaaniin, missä se täytti kertomuksessa olleen aukon, joka oli monen päivän ajan ollut ratkaisematon ongelma. Oletan että kaikki kirjailijat ovat löytäneet samanlaista apua alitajunnastaan. Alitajunta ottaa osaa kaikkeen työhömme – se on kuin neekeripalvelija jota pidämme kellarissa auttamassa. Kun jokin este tuntuu ylipääsemättömältä, luen päivän aikana tehdyn yön ennen nukkumaan menoa, ja annan neekeripalvelijan tehdä työn puolestani. Herätessäni este on melkein aina poissa, ratkaisu on edessäni itsestään selvänä – ehkä olen nähnyt sen unessa, jonka siten olen unohtanut.” (Graham Greene. Pakoteitä s.268-9. Suom. Aira Buffa)


Suotta unia halveerataan. Monet lukijat hyppäävät niiden ylitse ja monilta on jäänyt Dostojevskin Rikos ja rangaistus lukematta sen takia, että melkein alussa on Raskolnikovin pitkä uni hevosen kuoliaaksi pieksämisestä. Olen samaa mieltä Graham Greenen kanssa, alitajunta on kirjailijan paras apulainen. Hän kirjoitti muistelmansa vuonna 1980, neekeri ei tainnut olla silloin vielä poliittisesti epäkorrekti sana. Muistelmissa on paljon muutakin kirjailijan työtä koskevaa, mitä tekisi mieleni siteerata ennen kuin palautan kirjan kirjastoon.
Tämäkin on niin totta: ”Menestys on vaarallisempaa kuin epäonnistuminen…”

Books from Finlandin 40-vuotissynttäreitä vietettiin perjantaina kruununhakalaisella takapihalla auringon paisteessa. Otin kuvan lahjapöydästä. Paras lahja olisi ollut jos ulkoministeriö olisi peruuttanut tekemänsä kulttuurivihamielisen päätöksen lakkauttaa määrärahan, jolla Books from Finlandia on tilattu lähetystöihin. Asia meni keväällä ohi jotenkin huomaamatta. Siitä ei tehty julkisuudessa suurta numeroa. Lordin kasvojen paljastaminen olisi paljon isompi juttu. Olisikohan auttanut jos oli laadittu vetoomus, kerätty nimiä ja lähetetty vetoomus Erkki Tuomiojalle?

Googlism.com will find out what Google.com thinks of you, your friends or anything!.

Googlism. com löytyi täältä: Lyhyt.vuodatus.net. Lyhyt on verkkoloki eli weblog sanan alkuperäisessä merkityksessä. Sen kirjoittaja, nimimerkki ”Heikki Waan” linkittää lyhyiden kommenttien kera verkosta löytämiinsä hyödyllisiin ja hauskoihin saitteihin. Sieltä löytyy Eino Leinoa Turun murteella, linkkejä Harry Potter- sanakirjoihin ja moniin muihin sanakirjoihin, anagrammi-robotteihin, palindromeihin ja vaikka mihin. Käykää tutkimassa.

Kokeilin mitä Googlism. com ajattelee tästä blogista ja sain tulokseksi Sanoille ”1-vuotissyntymäpäivärunon.”

Googlism for: Sanat

sanat is the same as for the flying reindeers
sanat is "literally the planetary logos himself"

sanat is actually an art
sanat is a lake that was formed by the mass suicide of king zolods dwarves in the great war


sanat is the main culprit
sanat is an adjunct professor at american university in
washington
sanat is my best friend whenever we are around one another
sanat is simply and only a translocation of the word
sanat is a collection of articles by mainly finnish folklorists

sanat is equipped with the latest computer technology
sanat is a lifetime member of the theosophical society

sanat is trying to bring k back



Kymmenen suosituinta hakusanaa, joilla Sanoihin on tultu vuoden aikana:

1789 11.52% sanat 500 3.22% anita 499 3.21% konkka 282 1.82% sanoja 276 1.78% erektio 203 1.31% skype 177 1.14% berliinin 176 1.13% muuri 135 0.87% iskelmien 129 0.83% testi 123 0.79




perjantaina, elokuuta 25, 2006

Mitä järkeä?

Kävin kollegan kanssa etsimässä hänelle kannettavaa tietokonetta Itäkeskuksen myymälöistä. Käytiin viidessä liikkeessä eikä mistään löytynyt konetta, johon olisi voinut liittää hänen viisi vuotta vanhan laser-tulostimensa, jossa ei ole usb-liitäntää. Uusissa tietokoneissa ei ole rinnakkaisporttia tulostimelle. Ei löytynyt myöskään adapteria, joka olisi yhdistänyt tulostimen ja tietokoneen. Olisi pitänyt ostaa saman tien uusi tulostin, vaikka vanha toimii ihan hyvin. Ihmettelin, mitä järkeä siinä on ettei adapatereita ole. Eikö niitä ole keksitty vai eikö niitä haluta myydä? Jäi tietokone ostamatta.

Olin niin uupunut tietokoneen etsimisen jälkeen, että en jaksanut lähteä viettämään Taiteiden yötä Villa Kiveen, jossa olen tavallisesti ollut joko esiintyjänä tai yleisönä. Ystävä raportoi tilaisuudesta että paneelissa esiintyvät kirjailijat olivat haikailleet, että ennen oli kaikki paremmin, mutta Arja Tiainen oli ollut sitä mieltä että ennen oli huonommin, naisrunoilijat eivät saaneet 60-luvulla kirjojaan julki. Olen samaa mieltä. Hankalaa aikaa 60-luku oli, jos oli huonoksi onnekseen sattunut syntymään naisena.


Vietin Taiteiden yötä Aurinkolahdessa, jossa oli ilotulitus ja kreikkalaista tanssia sekä musiikkia. Siihen se taiteellinen anti sitten jäikin. Yllä "taiteellinen" kuva ilotulituksesta ja alla yleisöä ( ja polkupyöriä) katsomassa ilotulitusta.


maanantaina, elokuuta 21, 2006

Kun olin onnellinen

Valokuvatorstain 13. haaste: onnellinen. Kuvassa Felix Onnellinen puutarhan pöydällä. Se oli yksi neljästä kissasta joita hoidin Ibizalla talven. Paras pesti mikä minulla on ollut. Ei ollut paljon hoitamista. Sinä talvena olin onnellinen sekä kissoista että puutarhasta. Alakuvassa minä ja kaikki hoidokkini. Felix viittaa käpälällä. (Klikkaa kuvat suuremmiksi). Kirjoitin siellä Halujen puutarhan.
PS. Minua ilahduttaa Kissanviiksen määritelmä -blogin kissavauvojen kuvat.

lauantaina, elokuuta 19, 2006

Kauas pilvet karkaavat...

Päässä on soinut kaiken päivää laulu Kauas pilvet karkaavat, johon Jarkko Laine teki sanat. Viime yönä näin Jarkon unessa. Uni tuntui niin merkityksettömältä että en vaivautunut heräämään ja kirjoittamaan sitä muistiin ja mieleen jäi vain tämä fragmentti: Hän ehdotti minua Kirjailijaliiton johtokuntaan, ehdotus sai kannatusta ja minut valittiin. Unessa oli sen verran todellisuuspohjaa, että monta vuotta sitten hän kysyi haluaisinko johtokuntaan, ja minä sanoin, että en ole kiinnostunut. En olisi muistanut koko asiaa, ellei alitajunta jostain syystä olisi palauttanut sitä mieleen yöllä. Kun avasin iltapäivällä sähköpostin, siellä oli viesti että Jarkko on kuollut yöllä. Nyt ihmettelen yrittikö alitajunta viestiä jotain mitä en pystynyt käsittämään enkä ottamaan vastaan. Mutta unessa ei ollut ahdistusta eikä pahaa tunnelmaa, minkä torjunta tavallisesti synnyttää.

Jarkko oli kissojen ystävä ja hyvän kirjallisuuden puolestapuhuja. Harvalla kirjailijalla oli yhtä laajaa kirjallisuuden tuntemusta kuin hänellä. Tutustuin häneen 60-luvun lopulla Arto Kytöhongan kautta. Hänellä ja Artolla oli Eerikinkadulla yhteinen työhuone jossa kävin joskus luentojen jälkeen istuskelemassa ja juttelemassa. Kirjoista siellä puhuttiin ja maailmaa parannettiin. Jarkko muisti ne tapaamiset paremmin kuin minä. Hän muisti jopa sen että olin suuri junamatkailun ystävä ja että halusin matkustaa Vladivostokiin ja takaisin junalla mikä sivumennen sanoen oli mahdottomuus siihen aikaan, koska Vladivostok oli suljettu kaupunki. Seitsemän vuotta sitten hän soitti minulle ja sanoi, että nyt olisi tarjolla 7000 kilometriä pitkä junamatka, ei kylläkään Vladivostokiin vaan Eurooppaan, haluanko lähteä? Olen hänelle kiitollinen siitä matkasta, koska tutustuin sillä matkalla Jacques Joeutiin ja hänen kauttaan Oulipo-ryhmään.

Olen kiitollinen Jarkolle siitäkin että minusta tuli Tammen kirjailija. Kymmenen vuotta kestäneen kirjoitusblokin jälkeen olin saanut aikaan epämääräisen läjän kirjoitettua paperia, jota luulin romaaniksi Tammen Matti Suurpää lähetti läjän edelleen Jarkolle luettavaksi. Jarkko löysi siitä läjästä jotain hyvääkin ja antoi myötämielisen lausunnon, minkä jälkeen läjästä alkoi muotoutua romaani nimeltä Tytär. Jarkko itse ei kertonut osuuttaan, vaan Suurpää paljasti myöhemmin kuka käsikirjoituksen lukija oli ollut.

Tämän päivän merkinnästä tuli erilainen kuin olin alun perin aikonut. Vuosi sitten päivälleen aloitin Sanat- blogin ja minun piti kirjoittaa tänään syntymäpäiväpostaus, mutta jääköön toiseen kertaan

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Puutarhan hoitoa

Klikkaa kuvat isommaksi




Valokuvatorstain 12. haaste on hoitaminen ja hoivaaminen. Koko kesän olen kantanut selkä vääränä vettä palstalle. Tänään taivas kasteli puolestani. Eräänä iltana värväsin ystävän auttamaan kastelussa ( alakuva). Hän sai palkaksi porkkanoita ja viinimarjoja.


Kesäkurpitsoja ja punaisia viinimarjoja riittää ja puutarhan hoitajalla riittää huolia. Niin runsas sato, että en tiedä mitä tehdä. Pakastimeen ei enää mahdu, eikä kellaria ole. Onneksi perunasato jää kehnoksi, myyrät ovat käyneet jyrsimässä suurimman osan perunoista. Ei niitä alunperinkään paljon ollut.

Täytyykin lukea uudelleen Karel Capekin Puutarhurin vuosi uudelleen jonain unettomana yönä. Einstein unet luin, mutta ei se sytyttänyt, vaan jäi kesken. Kävin kirjastossa ja lainasin André Giden "Intiimin päiväkirjan" ranskaksi. Saa nähdä miten käy, jääkö sekin kesken.


sunnuntaina, elokuuta 13, 2006

Vasenkätisten päivä

Tänään on taas se päivä. En olisi muistanut, ellei ystävä olisi lähettänyt sähköpostia ja onnitellut päivän johdosta. Vasenkätisyys on perintöä isän puolelta, kuten kaikki muutkin epäilyttävät ominaisuuteni - lapualaisen äidinäitini mielestä epäilyttävät. Hän oli sitä mieltä inkeriläiset ovat ryssiä eivätkä ne siitä miksikään muuttuisi, vaikka ne voissa paistettaisiin. Hän yritti käännyttää minut oikeakätiseksi sillä seurauksella, että kieleni meni umpisolmuun ja rupesin änkyttämään. Kai minusta tuli kirjoittaja sen takia, että en uskaltanut avata suutani, kun sieltä hyppeli sammakoita.

Kansakoulussa oikeakätisyyskasvatus jatkui, kunnes isäni sanoi opettajalle, että Leonardo da Vincikin oli vasenkätinen, ja että uusiempien tutkimustulosten vasenkätistä ei saa käännyttää oikeakätiseksi, koska se aiheuttaa häiriöitä kielessä. Opettaja uskoi isää. Koulussa minulla oli vaikeuksia kaunokirjoituksessa ja käsitöissä enkä oppinut marssimaan tamburiinin tahdissa: vasen oikea, vasen oikea, koska en tajunnut kumpi jalka on oikea, kumpi vasen. Olin kömpelö ja toistaitoinen, aivoni toimivat nurinniskoin ja kärsin poikkeavuudestani. Sekoitan vasemman ja oikean ja käännyn' aina väärään suuntaan, sen takia en ole uskaltanut mennä autokouluun.

Ennen vanhaan vasenkätisyyttä pidettiin noituuden merkkinä, samoin punatukkaisuutta. Minulla on kummatkin ominaisuudet. Onneksi ei eletä enää keskiaikaa, muuten minut olisi poltettu roviolla. Vasenkätisyys herättää edelleenkin huomiota ja kummastusta Venäjällä ja Etelä-Euroopassa. Muslimimaissa en ole käynyt, mutta tiedän että siellä minulla olisi vääräkätisyydestäni paljon ongelmia. Joidenkin tutkimusten mukaan vasenkätisyys lisää aggressiivisuutta. En ihmettele. Maailma ei ole poikkeaville oikeudenmukainen oli poikkeavuus mitä lajia tahansa.

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

maanantaina, elokuuta 07, 2006

Kirjallisuuskysely

Lisäys 7.8. Kirjameemi kaikille kirjojen ysäville ( ja korjauksia)



Venäläiset klassikot kirjahyllyni reunalla


Arjentola heitti meemihaasteen. Pitää vastata yhdeksään kysymykseen ja haastaa viisi bloggaajaa. Kysymykset ovat englanniksi, mutta yritän suomentaa ne – jotain työtä aivoille jotka ovat kesäkesannolla helteen vuoksi.

  1. One book that changed your life - Kirja joka muutti elämäsi?

Olisikohan se ollut Shakespearen Kootut draamat osa 8, joka alkoi noitien kokouksella synkkänä ja myrskyisenä yönä. Näytelmän nimi oli muistaakseni Macbeth. Ensimmäisen kohtauksen jälkeen seurasi noin 300 tyhjää sivua. Isä antoi kirjan minulle, kun olin 12-vuotias. Shakespearen nimi velvoitti minua. Päätin ruveta näytelmäkirjailijaksi ja ryhdyin kirjoittamaan ensimmäistä näytelmääni jonka nimi oli Tragedia Folks-linnan ritarisalissa. Minusta ei tullut näytelmäkirjailijaa, koska luin 15-vuotiaana Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen ja päätin ruveta romaanikirjailijaksi.

  1. One book you’ve read more than once – Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

Louis-Ferdinadin Célinen Niin kauas kuin yötä riittää. Siinä kirjassa on sellaista draivia, joka on pitänyt minua otteessaan, varsinkin synkkinä myöhäisnuoruuden ja varhaiskeski-iän vuosina. Luen sitä vieläkin mielelläni. Jos tässä meemissä kysyttäisiin mikä kirja on tehnyt minut kateudesta vihreäksi, niin se on tämä. Haluasin kirjoittaa yhtä hyvin kuin Céline, mutta en pysty.

  1. One book you’d want on a desert island – Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

I Ching – Muutosten kirja se laitos joka on varustettu Richard Williamsin selityksillä ja Jungin esipuheella. Se on interaktiivinen kirja, se vastaa kun siltä kysyy. Aika kuluisi mukavasti autiolla saarella, kun rakentelisin 49 siankärsämötikulla heksagrammeja. Toivottavasti sillä saarella kasvaa siankärsämöä. Hätätilassa tulitikutkin kelpaavat.

4. One book that made you giddy – Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.

Minun piti katsoa Websterin mahdottoman paksusta sanakirjasta mitä giddy merkitsee. Sillä on monta merkitystä, joista valitsin käännnökseen kolme.

Henry Millerin Kravun kääntöpiiri teki minut nuorena kevytmieliseksi. Hilpeäksi minut tekee nykyään Erik Satien Muistinsa menettäneen muistelmat.

  1. One book that wracked you with sobs - Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?

Sellaista ei ole tapahtunut naismuistiin. Taisin olla 15-vuotias kun viimeksi nyyhkytin kirjaa lukiessani. Kirja oli Laxnessin Maan valo.

  1. One book that you wish had been written - Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?

Shakespearen muistelmat.


7. One book you wish had never been written – Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?

Hitlerin Taisteluni.

8. One book you’re currently reading – Kirja jota parhaillaan luet?

Alan Lightmanin Einsteinin unet. Se on pieni kiinnostava kirja. Ehkä saan sen luetutuksi loppuun. Nykyään kirjat tahtovat jäädä kesken. Viimeksi jäi Douglas Adamsin Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto, joka oli hilpeä kirja pitkälle yli puolen välin, mutta loppupuolella kyllästyin.


9. One book you’ve been meaning to read - Kirja jonka aiot lukea?

W.G. Sebaldin Vieraalla maalla.

10. Now tag five bloggers – Haasta viisi bloggaajaa

“Tag” on niitä sanoja joilla on Websterin mukaan kymmeniä merkityksiä, eikä haastaminen kuulu niiden joukkoon, mutta en keksinyt muutakaan tähän hätään. Pitäisikö sanoa että "tagitan" seuraavat viisi:

Timbuktu

Dionysoksen kevät

Horisontissa majakoiden epileptinen välke

Kirjaamo

Pasi Ilmari Jääskeläinen

Ja kaikki ne joita en ole "tagittanut," sivupalkin linkkilistassa olevat blogit ja satunnaiset lukijat.